Maksuohjelman oikeusvaikutukset

24.10.2021

Velalliselle vahvistettu maksuohjelma kertoo, miten velallisen suoritusvelvollisuus velkojia kohtaan määräytyy. Maksuohjelmassa vahvistetaan velalliselle maksuaikataulu ja muut yksityiskohdat, joita hänen tulee noudattaa koko velkajärjestelyn keston ajan. Maksuohjelman vahvistamisella on niin sanottuja oikeusvaikutuksia, eli sen vahvistaminen vaikuttaa velallisen ja velkojien oikeussuhteisiin, kuten milloin, kenen ja kuinka paljon velkaa maksetaan. Maksuohjelman oikeusvaikutukset täsmennetään tarkemmin velkajärjestelylain 40.1 §:ssä seuraavasti:

“Kun maksuohjelma on vahvistettu, velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen ja muiden maksuohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Ohjelman keston päättymisestä huolimatta velallisen maksuohjelmassa määrätty maksuvelvollisuus säilyy siltä osin kuin sitä ei ole täytetty. Maksuohjelmassa määrätyille suorituksille ei viivästyksen vuoksi kerry korkoa. Velallisen omaisuuteen kohdistuva, velkajärjestelyn piiriin kuuluvaan velkaan perustuva ulosmittaus raukeaa, kun maksuohjelma on lainvoimaisesti vahvistettu. Sama koskee muuta sellaiseen velkaan perustuvaa täytäntöönpanoa. Sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä maksuohjelman keston aikana.”

Sen jälkeen kun maksuohjelma on vahvistettu, veloille tulevat voimaan uudet ehdot. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaisemmat velallisen ja velkojan velkasuhdetta koskevat ehdot eivät ole enään voimassa, vaan maksuohjelma määrää uudet ehdot. Velkajärjestelylain 26.3 §:n mukaan velkajärjestely ei vaikuta velkojan esinevakuusoikeuden pysyvyyteen tai sisältöön. Tämä tarkoittaa sitä, että velkajärjestelyn alkaminen ei poista velkojan oikeutta esimerkiksi pantattuun esineeseen. 

Velkajärjestelylain 40.1 §:ssä mainitaan, että velallisen maksuohjelmassa määrätty maksuvelvollisuus säilyy maksuohjelman päätyttyä siltä osin kun velallinen ei ole sitä täyttänyt. Toisin sanoen, velallisen tulee täyttää hänelle määrätty maksuohjelma, jotta hän vapautuu veloista, jotka on jäänyt maksamatta maksuohjelman päätyttyä. Kun maksuohjelma on vahvistettu, velallisen omaisuuteen kohdistuva ulosmittausoikeus taikka muun lainen täytäntöönpano ei ole enään voimassa. 

Maksuohjelman vahvistamisen jälkeen velallinen ei voi tehdä velkajärjestelyn piiriin kuuluviin velkoihin liittyviä suorituksia. Toisin sanoen, velallinen ei voi maksaa näitä velkoja itsekseen, vaan hänen tulee seurata sitä, mitä maksuohjelmassa määrätään. Jos velallinen tekee sopimuksen, jossa hän sopii tekevänsä suorituksia velkajärjestelyn piiriin kuuluvista veloista se on mitätön. Jos sopimus perustuu siihen, mitä maksuohjelmassa määrätään, se ei kuitenkaan ole mitätön. Tällaisista sopimuksista määrätään velkajärjestelylain 40.3 §:ssä seuraavasti:

“Sitoumus tai sopimus, jonka mukaan velallisen on tehtävä velkajärjestelyn piiriin kuuluvaan velkaan perustuva tai siihen liittyvä suoritus, on mitätön, jollei suoritusvelvollisuus perustu vahvistettuun maksuohjelmaan tai tämän lain säännöksiin. Maksuohjelman päätyttyä velallinen voi kuitenkin vapaaehtoisesti suorittaa velkajärjestelyn piiriin kuuluvia velkoja.”

Oikeusvaikutukset, joita maksuohjelman vahvistamisesta aiheutuu, koskevat ainoastaan niitä velkoja, jotka kuuluvat velallisen velkajärjestelyn piiriin. Esimerkiksi sakko, jonka velallinen on saanut ja joka ei kuulu velkajärjestelyn piiriin voidaan periä velalliselta. Tästä voi kuitenkin seurata maksuohjelman raukeaminen. 

Kun maksuohjelma on vahvistettu, velkojilla, joiden velat kuuluvat velallisen velkajärjestelyn piiriin, on oikeus saada velkajärjestelyn kannalta tarpeellista tietoa, joka on normaalisti salassa pidettävää tietoa. Velkajärjestelylain 84.1 §:n mukaan velallisen velkojilla on oikeus saada veroviranomaiselta velkajärjestelyn kannalta tarpeelliset velallisen verotusta koskevat tiedot sekä tiedot työvoimaviranomaiselta siitä, onko velallinen ilmoittautunut työvoimatoimistoon, onko hänelle tarjottu työtä ja onko hän kieltäytynyt työstä. Tietojen avulla velkojat voivat tarkistaa, että velallinen ei ole laiminlyönyt maksuohjelmaan perustuvia velvollisuuksiaan. Sitten, kun velallinen on täyttänyt maksuohjelmaan perustuvan maksuvelvollisuuden, velkojilla ei ole enään oikeutta saada tällaista tietoa. 

Velkajärjestelylain 84.2 §:n mukaan ulosottomies voi, jos siihen on erityistä syytä, velkojan vaatimuksesta maksuohjelman aikana selvittää velallisen taloudellista asemaa noudattaen soveltuvin osin, mitä ulosottokaaren 3 luvussa säädetään. Ulosottomiehen tulee harkita tapauskohtaisesti, onko tällaisen selvityksen tekemiselle erityistä syytä. Ulosottokaaren 3 luvun 66.1 §:n mukaan: 

“Sivullisen on kysyttäessä ilmoitettava ulosottomiehelle:

1) onko hänellä velalliselle kuuluvaa omaisuutta hallussaan tai muutoin määräysvallassaan ja omaisuuden laatu;

2) onko velallisella häneltä tai hänellä velalliselta saatavia ja saatavien peruste ja määrä sekä saatavia koskevien tilien maksuliike ja velallisella olevat tilin käyttöoikeudet;

3) onko hän tehnyt velallisen kanssa tai tämän hyväksi sellaisen oikeustoimen, jolla saattaa olla merkitystä etsittäessä velallisen omaisuutta, ja oikeustoimen sisältö;

4) velallisen saamaa tuloa ja luontoisetuja koskevat tiedot, työaikaa koskevat tiedot, tulon maksamisen perusteet sekä velallisen yhteystiedot, jotka hänellä on tiedossaan työnantajana tai tulon maksajana;

5) velallisen osoite- ja puhelintiedot samoin kuin muut yhteystiedot, jotka hänellä on tele- tai postitoiminnan harjoittajana.”

Maksuohjelman täytäntöönpano 

Jos velallisen maksukyky maksuohjelman aikana heikkenee niin paljon, että hän ei kykene suoriutumaan maksuohjelmassa määrätystä maksuaikataulusta, velallinen voi sopia velkojien kanssa uuden maksuaikataulun. Jos tällaista sopimusta ei ole kuitenkaan tehty velallisen maksuohjelman laiminlyönnin jälkeen, velkojalla on oikeus vaatia maksuohjelman nojalla sen täytäntöönpanoa. 

Jos velallinen ei ole maksanut velkojaan maksuohjelman mukaisesti vakuusvelkojalle sekä tällaisesta laiminlyönnistä on kulunut yli kolme kuukautta eikä velallinen ole vieläkään maksanut velkoja maksuohjelman mukaisesti, velkojalla on oikeus panna täytäntöön esinevakuusoikeutensa. Toisin sanoen, laiminlyönnin ollessa käsillä velkojalla on oikeus ottaa vakuutena oleva esine takaisin tai muuttaa sellainen esine rahaksi maksun saamiseksi. Jos velallinen laiminlyö maksuvelvollisuutensa sellaista velkojaa kohtaan, jolla ei ole vakuusoikeutta velallista kohtaan, velkojalla on oikeus vaatia täytäntöönpanoa. Tästä säädetään velkajärjestelylain 42.2 §:ssä seuraavasti:

“Jos velallinen laiminlyö maksuohjelman mukaisen suorituksen muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle velkojalle (vakuusvelkoja), velkoja voi maksuohjelman nojalla vaatia täytäntöönpanoa niin kuin ulosottolaissa säädetään, kun suorituksen laiminlyönnistä on kulunut enemmän kuin kolme kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta. Velkoja voi tällöin vaatia koko ohjelmalla tulevan kertymän perimistä. Täytäntöönpano jatkuu, kunnes velkoja pyytää ulosmittauksen peruuttamista tai velallinen on suorittanut maksuohjelman mukaan erääntyneet suoritukset velkojalle ja saattaa uskottavaksi, että hän vastaisuudessa noudattaa maksuohjelmaa. Jos velalliselta ulosmitatun omaisuuden myynnistä on kuulutettu, omaisuus voidaan myydä, jollei velkoja pyydä ulosmittauksen peruuttamista.” 

Velkojan vaatimassa täytäntöönpanossa noudatetaan ulosottokaaressa määrättyjä säännöksiä. Ulosmittaus on mahdollista ainoastaan silloin, kun velallisella on sellaista varallisuutta, jonka voi ulosmitata velkojen maksamiseksi. Ulosmitattu varallisuus käytetään sen velkojan velkojen maksamiseen, joka vaati täytäntöönpanoa. Täytäntöönpano loppuu vasta silloin, kun velkoja pyytää sen peruuttamista tai velkojalle on maksettu ne saatavat, jotka ovat erääntyneet maksuohjelman mukaan ja velallinen lupaa noudattaa maksuohjelmaa. 

Jos ulosmitatusta omaisuudesta kertyy enemmän varoja, kuin mitä tarvitaan velkojan velkojen maksamiseen, ylijäämä jää ulosottomiehen haltuun. Ulosottomies säilyttää nämä varat, jos niitä on mahdollista käyttää velallisen muiden velkojen maksamiseen. Maksuohjelma ei pääty vaikka ulosoton avulla velat voidaan maksaa jo ennen maksuohjelman määrättyä päättymisaikaa. Velallinen ja velkoja voivat kuitenkin sopia erikseen, että maksuohjelma päättyy tällöin.

Maksuohjelman raukeaminen ja sen vaikutukset

24.10.2021

Velkajärjestelylain 42.4 § määrittelee perusteet, jonka mukaan maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan tuomioistuimen toimesta. Tuomioistuin voi määrätä velallisen maksuohjelman raukeamaan velkojan hakemuksesta, jos:

  • 1) velallinen on olennaisesti laiminlyönyt maksuohjelman noudattamisen ilman hyväksyttävää syytä;
  • 2) maksuohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee seikkoja, jotka olisivat estäneet velkajärjestelyn, jos ne olisivat olleet tiedossa velkajärjestelystä päätettäessä; tai
  • 3) velallinen on vaarantanut maksuohjelman toteutumisen velkaantumalla ilman välttämättömään toimeentuloonsa liittyvää tai siihen rinnastettavaa perustetta taikka laiminlyömällä muulla tavoin myötävaikutusvelvollisuutensa.”

Jos yksi näistä tilanteista on käsillä, velkoja voi vaatia maksuohjelman raukeamista ja tuomioistuin voi myöntää sen. Ensimmäisessä kohdassa velallisen laiminlyönnin tulee olla olennainen, eli vähäinen laiminlyönti ei riitä siihen, että voidaan hakea maksuohjelman raukeamista. Laiminlyönnin olennaisuutta arvioitaessa huomiota kiinnitetään laiminlyöntien yhtäjaksoiseen jatkumiseen tai niiden pidempiaikaiseen toistumiseen ilman hyväksyttävää syytä. 

Jos velallinen ja velkojat ovat sopineet maksuohjelman muuttamisesta vapaaehtoisesti, velallisen tulee noudattaa myös tätä maksuohjelmaa. Jos velallinen jättää noudattamatta vapaaehtoisesti sovittua maksuohjelmaa ilman hyväksyttävää syytä, myös se voidaan määrätä raukeamaan. Velallisen maksuohjelma voidaan myös määrätä raukeamaan, jos velallinen ei noudata muuta ohjelmaan sisältyvää määräystä. 

Toinen tilanne, jonka mukaan velallisen maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan on käsillä, jos maksuohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee seikkoja, jotka olisivat estäneet velkajärjestelyn, jos niistä olisi tiedetty velkajärjestelyä hyväksyttäessä. Jos esimerkiksi este velkajärjestelyn hyväksymiselle ilmenee vasta maksuohjelman vahvistamisen jälkeen, ei velkajärjestelyn hyväksymiselle ole perustetta ja maksuohjelma määrätään raukeamaan. Edellytyksenä sille, että velkoja voi hakea maksuohjelman raukeamista on, että velkoja ei ole tiennyt esteestä aikaisemmin ja ei siten ole voinut vedota tähän esteeseen velkajärjestelyn käsittelyn yhteydessä. 

Jos velallinen velkaantuu ilman, että siihen on välttämätöntä tarvetta, voi maksuohjelman raukeamiselle olla perustetta. Velallinen ei siis saa ottaa turhaa velkaa maksuohjelman aikana, vaan tarkoituksena on se, että velallinen pääsee veloistaan pois ja takaisin jaloilleen. Samaa periaatetta ilmentää velallisen velvollisuus myötävaikuttaa velkajärjestelyn aikana. Se sisältää nimenomaan kiellon siitä, että velallinen ei saa ottaa lisää velkaa maksuohjelman aikana. Poikkeuksena on tilanteet, joissa velan ottaminen liittyy velallisen välttämättömään toimeentuloon. Maksuohjelma voidaan siis määrätä raukeamaan myös, jos velallinen laiminlyö myötävaikuttamisvelvollisuutensa. Edellytyksenä maksuohjelman raukeamiselle on se, että velallinen velkaantumisellaan vaarantaa maksuohjelman toteutumisen. Velallinen voi velkaantua maksuohjelman aikana esimerkiksi siten, että hän ei maksa menojaan, vaikka velallisen tulojen olisi pitänyt riittää menojen kattamiseen. Tällöin on perusteet maksuohjelman raukeamiselle. 

Velallisella on oikeus ottaa uutta velkaa, jos se liittyy hänen välttämättömään toimeentuloon. Jos velkaa on otettu välttämättömän toimeentulon turvaamiseksi ja se viivästyttää maksuohjelman toteuttamista, maksuohjelman raukeamiselle ei silti ole perustetta. Myös verovelan maksaminen, joka hidastaa maksuohjelman toteuttamista, ei ole peruste maksuohjelman raukeamiselle. 

Velallisen myötävaikuttamisvelvollisuuteen kuuluu velkajärjestelylain 7.1 §:n mukaan myös se, että velallinen saa käyttää varojaan vain välttämättömiin elinkustannuksiin ja niihin menoihin, jotka hän on oikeutettu suorittamaan. Velkajärjestelylain 7.2 § sisältää velallisen velvollisuuden ylläpitää ja parantaa maksukykyään:

“Velallinen on velvollinen myötävaikuttamaan siihen, että velkajärjestely voidaan asianmukaisesti toteuttaa ja että selvittäjä voi asianmukaisesti hoitaa tehtävänsä. Velkajärjestelyä haettuaan velallisen tulee pyrkiä ylläpitämään maksukykyään ja ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin maksukykynsä parantamiseksi, joita häneltä kohtuudella voidaan edellyttää.”

Jos velallinen rikkoo hänen myötävaikutusvelvollisuutensa, voidaan maksuohjelma määrätä raukeamaan. Esimerkiksi velallinen on velvollinen vaihtamaan työnsä parempipalkkaiseen työhön, jos hänellä on siihen mahdollisuus. Jos velallinen laiminlyö tämän velvollisuutensa, maksuohjelman raukeamiselle on perustetta. Velallisella ei ole myöskään oikeutta irtisanoutua työstään ilman pätevää syytä ja tällainen irtisanominen voi olla peruste siihen, että maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan. 

Velkajärjestelyn tavoite on parantaa velallisen taloudellista tilannetta. Siihen pyritään velkoja alentamalla taikka poistamalla velallisen maksuvelvollisuus. Velallisella ei siis ole oikeutta heikentää maksukykyään, vaan hänellä on velvollisuus parantaa sitä kohtuullisuuden rajoissa. 

Maksuohjelman raukeaminen oikeuttaa velkojat velkajärjestelylain 42.6 §:n mukaan vaatimaan maksua saatavastaan velalliselta niiden ehtojen mukaan, joita olisi ollut noudatettava ilman velkajärjestelyä. Velallisen ei kuitenkaan tarvitse suorittaa velalle viivästyskorkoa maksuohjelman keston ajalta, jollei tuomioistuin määrää toisin. Kun maksuohjelma määrätään raukeamaan sen oikeusvaikutukset lakkaavat sekä velkojen aikaisemmat ehdot palaavat voimaan. Näin ollen velkojille astuu voimaan alkuperäiset oikeudet, jotka olivat heillä ennen velkajärjestelyä. 

Velallisen kuolema maksuohjelman aikana saa aikaan maksuohjelman raukeamisen. Menettelystä kuoleman jälkeen säädetään velkajärjestelylain 43 a §:ssä:

“Jos velallinen kuolee, velat on vainajan jälkeen otettava huomioon maksuohjelmassa säänneltyjen ehtojen mukaisesti. Velkojat ovat oikeutettuja niihin lisäsuorituksiin, jotka velallisen olisi maksuohjelman mukaan ollut maksettava. Jos velallisen maksuohjelman mukaan säilyttämä, vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi ennen kuin maksuohjelmaan perustuva maksuvelvollisuus on täytetty, omaisuuden myyntihinnasta maksetaan rahaksimuuttokustannusten jälkeen velat, joista omaisuus on vakuutena.”

Yrityksen saneerausmenettelyn ja konkurssin vaikutus maksuohjelman raukeamiseen

Jos velallisen maksuohjelman aikana päätetään yrityksen saneerausmenettelyn aloittamisesta, velallisen maksuohjelma määrätään raukeamaan. Tästä säädetään velkajärjestelylain 47 §:ssä seuraavasti: 

“Jos velallinen on yksityinen elinkeinon- tai ammatinharjoittaja ja maksuohjelman aikana tehdään päätös velallista koskevan, yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta, tämän lain nojalla vahvistettu maksuohjelma raukeaa. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että maksuohjelma ei yrityksen saneerausmenettelystä huolimatta raukea, jos tähän on erityinen syy sen vuoksi, että pääosa maksuohjelmaan sisältyvistä veloista on ohjelman mukaisesti suoritettu.”

Kun maksuohjelma raukeaa, siihen sisältyneet velat otetaan huomioon saneerausmenettelyssä sen suuruisina, kuin ne olisivat olleet ilman velkajärjestelyn järjestämistä. Jos kuitenkin suurin osa maksuohjelmaan sisältyneistä veloista on jo suoritettu maksuohjelman mukaisesti ja tämän vuoksi raukeamisesta poikkeamiseen on erityinen syy, maksuohjelma ei raukea, vaikka yrityksen saneerausmenettely alkaisi. Se tuomioistuin, jossa yrityksen saneerausmenettely on vireillä, tekee päätöksen maksuohjelman raukeamisesta. 

Maksuohjelma raukeaa myös, jos velallinen asetetaan konkurssiin ennen kuin maksuohjelma päättyy. Tästä säädetään velkajärjestelylain 43.1 §:ssä:

“Jos velallinen asetetaan konkurssiin ennen maksuohjelman päättymistä, maksuohjelma raukeaa. Velkojan oikeus konkurssissa määräytyy tällöin samoin kuin jos maksuohjelmaa ei olisi vahvistettu.”

Jos kuitenkin pääosa veloista on jo maksettu maksuohjelman mukaisesti ja tämän vuoksi löytyy erityinen syy, jonka vuoksi maksuohjelman ei tulisi raueta, tuomioistuin voi velallisen vaatimuksesta määrätä, että maksuohjelma ei konkurssin vuoksi raukea. 

Maksuohjelman muuttaminen omistusasunnon kannalta

24.10.2021

Velallinen saa velkajärjestelyssä säilyttää omistusasuntonsa, jos hän kykenee maksamaan omistusasuntoa rasittavan vakuusvelan ja tavallisten velkojen vähimmäiskertymän, jos niitä on. Asunnon arvo velkajärjestelyn alkaessa määrittä vakuusvelan suuruuden ja vaikuttaa myös tavallisten velkojen vähimmäiskertymän määrään. Asunnon arvo siis vaikuttaa velallisen maksuvelvollisuuksiin. Jos asunnon arvo muuttuu velkajärjestelyn aikana, herää kysymys tarpeesta muuttaa velallisen maksuohjelmaa. Tällaisessa tilanteessa tulee arvioida, onko tässä kyseessä sellainen olennainen olosuhteiden muutos, joka oikeuttaa maksuohjelman muuttamiseen. Olosuhteiden muutoksen olennaisuutta arvioidaan velallisen velkajärjestelyn kannalta. 

Velkajärjestelylain 5.2 §:n mukaan velallisen omistusasunto luetaan kuuluvaksi velallisen perusturvaan, joka tarkoittaa sitä, että velallisen asumista turvataan. Velallisen ei siis lähtökohtaisesti tarvitse luopua omistusasunnostaan, jos hän kykenee maksamaan siitä aiheutuvat maksut. Velkajärjestelyssä pyritään siihen, ettei velallisen tarvitsisi luopua omistusasunnostaan. 

Jos omistusasunnon arvo muuttuu velkajärjestelyn aikana, on tarvetta tarkastella sitä, että täytyykö velallisen maksuohjelmaan tehdä muutoksia. Vakuusvelan osalta maksuohjelmaa ei kuitenkaan voida muuttaa, vaikka asunnon arvo muuttuisi velkajärjestelyn alkamisen jälkeen. Tämän lisäksi velallinen ei voi saada helpotuksia vakuusvelan maksuehtoihin maksuohjelmassa, vaikka asunnon arvo laskisi, vaan hänen tulee maksaa se vakuusvelka, joka alunperin vahvistettiin maksuohjelmassa. Sama pätee myös tavallisten velkojen vähimmäiskertymän määrään. Asunnon arvon muutos ei siis oikeuta maksuohjelman muuttamiseen. 

Jos velallisen maksukyky heikkenee velkajärjestelyn aikana, hän ei välttämättä kykene enään maksamaan omistusasunnosta aiheutuvia kuluja, joka saattaa johtaa asunnon menettämiseen. Velallinen voi joutua muuttamaan omistusasuntonsa rahaksi kahdessa eri tilanteessa. Velkajärjestelylain 29.2 §:n mukaan omistusasunto on muutettava rahaksi, jos velallinen ei kykene maksamaan sen vakuusvelkaosuutta. Vakuusvelkaosuus ja sen suuruus määritellään velkajärjestelylain 29.1 §:ssä:

“Jos velallisella on velkaa, josta hänen perusturvaansa kuuluva omaisuus on vakuutena, tulee velallisen maksuvarasta ensin osoittaa tarpeellinen osuus tällaista velkaa varten (vakuusvelkaosuus). Tämä vakuusvelkaosuus on määrättävä niin suureksi, että vähintään vakuusvelan nykyarvo tulee maksetuksi kohtuullisen ajan kuluessa. Ilman erityistä syytä tämä aika ei saa olla olennaisesti pitempi kuin jäljellä oleva alkuperäinen luottoaika.”

Toiseksi, velallisen omistusasunto tulee muuttaa rahaksi, jos velallinen ei kykene maksamaan tavallisten velkojen vähimmäiskertymää. Tästä säädetään velkajärjestelylain 33 §:ssä:

“Jos havaitaan, että velallinen, jolla on omistusasunto, ei kykenisi enintään 10 vuotta kestävän maksuohjelman avulla omistusasuntonsa säilyttäen suorittamaan tavallisia velkojaan 32 §:ssä tarkoitettua vähimmäiskertymää, on asunto muutettava rahaksi. Velallisen omistusasuntoa ei kuitenkaan ole muutettava rahaksi, jos se lisäisi tavallisille veloille tulevaa kertymää tai jako-osuutta vain vähän taikka jos kohtuullista muuta asuntoa ei ole saatavissa.”

Jos velallisella on vain omistusasunnosta aiheutuvaa vakuusvelkaa, ja hänen maksukykynsä heikkenee velkajärjestelyn aikana siten, että hän ei kykene maksamaan sitä, velkoja voi vaatia asunnon realisointia. Edellytyksenä on, että uudesta maksuaikataulusta ei sovittu. Asunnon realisointivaroista maksetaan ne velat, joista asunto on ollut vakuutena. Jos vakuusvelkojen maksamisen jälkeen jää jäljelle realisointivaroja, ne luovutetaan velalliselle ja maksuohjelma voi päättyä. Jos realisointivarat eivät kuitenkaan riitä vakuusvelkojen maksamiseen, maksuohjelmaa tulee muuttaaa. Tällöin velalliselle määrätään maksuvara ja maksuaikataulu. 

Jos velallisella on vakuusvelkaa sekä tavallista velkaa, eikä hän kykene pitämään omistusasuntoaan, vakuusvelkoja saa muuttaa omistusasunnon rahaksi. Velkajärjestelylain 26.3 §:n mukaan velkajärjestely ei vaikuta velkojan esinevakuusoikeuden pysyvyyteen tai sisältöön. Velkojan panttioikeus velallisen omistusasuntoon turvaa velkojan saatavaa velkajärjestelyn aikana. Jos asunto muutetaan rahaksi maksuohjelman aikana, maksetaan sen realisoinnista saaduilla varoilla ensin ne velat, joista asunto on ollut vakuutena. Vakuusvelkojalla on tässä tilanteessa oikeus vaatia, että asunnosta saaduilla varoilla maksetaan myös sellainen panttivelka, jota on käsitelty alkuperäisessä maksuohjelmassa tavallisena velkana. Velkajärjestelylain 34.1 § ilmentää tätä tilannetta:

“Velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatavat varat, jotka jäävät jäljelle, kun rahaksimuuttokustannukset ja velat, joista varallisuus on vakuutena, on maksettu, on käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen.”

Toisin sanoen, panttivelkojalla, eli velkojalla, jonka velasta omistusasunto on vakuutan, on etuoikeus saataviinsa velalliselta. Velallisen omistusasunnon realisointivaroista maksetaan siis ensin panttivelkojan saatavat.

Jos asunnon arvo on noussut maksuohjelman vahvistamisesta niin, että sen realisoinnista saadaan suurempi tuotto, kuin mitä odotettiin, sitä ei katsota velallisen hyväksi. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että nyt katsotaan, että velallisen maksukyky on parantunut ja näin ollen velallinen on velvollinen maksamaan velkojaan enemmän. 

Velallinen on myös velvollinen maksamaan velkojaan lisää, jos hänen maksukykynsä paranee olennaisesti ilman omistusasunnon realisointia. Jos velallisella on pelkkää vakuusvelkaa, lisääntyneet varat tulee käyttää niiden maksamiseen. Jos velallisella on puolestaan vakuusvelkaa sekä tavallista velkaa, velallisen maksuvarasta on osoitettu maksuohjelmassa riittävä määrä vakuusvelkojen maksamiseen ja loput käytetään tavallisten velkojen maksamiseen. Jos velallinen on jo maksanut tavallisten velkojen vähimmäiskertymän maksuohjelman edellyttämällä tavalla ja hänen maksukykynsä olennaisesti paranee, se katsotaan vakuusvelkojien hyväksi. 

Velallisella on oikeus myydä omistusasuntonsa vapaaehtoisesti ja hankkia uuden asunnon velkajärjestelyn aikana. Velallinen voi myös myydä asuntonsa ja muuttaa asumaan vuokra-asuntoon. Edellytyksenä uuden asunnon hankkimiseen velalla on se, että uuden velan hoitomenot eivät ylitä maksuohjelman mukaista vakuusvelkaosuutta. Jos kuitenkin vakuusvelkaosuus ylittää maksuohjelman mukaisen rajan, maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan. Velkajärjestelylain 42.4 § 3k:n mukaan tuomioistuin voi määrätä maksuohjelman raukeamaan velkojan hakemuksesta, jos:

“velallinen on vaarantanut maksuohjelman toteutumisen velkaantumalla ilman välttämättömään toimeentuloonsa liittyvää tai siihen rinnastettavaa perustetta taikka laiminlyömällä muulla tavoin myötävaikutusvelvollisuutensa.” 

Velallisen myydessä vanhan asuntonsa ja käyttäessä siitä saadun kauppahinnan uuden asunnon ostamiseen, uusi asunto voidaan muuttaa vanhan panttivelan vakuudeksi. Tähän ei tarvita panttivelkojan suostumusta. Edellytyksenä on, että uusi asunto antaa yhtä hyvän turvan velkojalle kuin vanha asuntokin. Tällaisessa tilanteessa maksuohjelmaa ei tarvitse muuttaa. Jos kuitenkin velallinen maksaa myydystä asunnosta saaduilla varoilla osan panttivelan lyhennyksestä, vakuusvelkaosuus pienenee ja näin ollen maksuohjelman muuttamiselle voi olla tarvetta. 

Joko velkoja tai velallinen voi hakea maksuohjelman muuttamista. Maksuohjelman raukeamista tai muuttamista koskevasta hakemuksesta säädetään velkajärjestelylain 61.1 §:ssä: 

“Maksuohjelman raukeamista tai muuttamista koskeva hakemus on tehtävä tuomioistuimelle kirjallisesti. Hakemus on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun peruste siihen on tullut velallisen tai velkojan tietoon. Hakemusta maksuohjelman muuttamiseksi ei voida tehdä sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt. Velallisen hakemus maksuohjelman raukeamisesta on tehtävä maksuohjelman aikana ja velkojan hakemus viimeistään kahden vuoden kuluessa siitä, kun maksuohjelmassa määrätty suoritusvelvollisuus on täytetty. …”

Velkojan hakiessa muutosta maksuohjelmaan, tuomioistuimen tulee varata mahdollisuus velallisen ja muiden velkojien kuulemiseen, jos se koetaan tarpeelliseksi. Velallisen hakiessa muutosta, velkojille varataan mahdollisuus tulla kuulluksi liittyen maksuohjelman muuttamiseen. Velallisen hakemus maksuohjelman muuttamisesta toimitetaan niille velkojille, joita maksuohjelman muuttaminen koskee. 

Maksuohjelman pituudesta

17.6.2021

Jos velallisen maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu maksuvaran puuttumisen vuoksi, maksuohjelma vahvistettaisiin viiden vuoden pituiseksi. Myös silloin, kun maksuohjelma on vahvistettu esteestä huolimatta, ohjelman kesto olisi viisi vuotta. Vain jos velalliselta puuttuu pysyvästi maksukyky, edellä mainittujen ohjelmien kesto voisi olla viittä vuotta lyhyempi. Maksukyky voi puuttua pysyvästi sairauden, iän tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Pääsääntö maksuohjelman kestosta

Hallituksen esityksen tavoitteena on edesauttaa ja nopeuttaa ylivelkaantuneiden henkilöiden palaamista takaisin yhteiskuntaan aktiivisiksi toimijoiksi. Tällä tavoitellaan velallisten taloudellisen tilanteen nykyistä nopeampaa normalisoitumista. Nopea taloudellisen tilanteen normalisoituminen on luonnollisesti velallisen edun mukaista, koska anteeksiannettavien velkojen määrä on yleensä huomattava ja maksuohjelman taloudelliset vaatimukset velalliselle ovat varsin tiukat ja toimeentulo on niukkaa maksuohjelman aikana. Tavoitteena on tukea työelämässä tai yritystoiminnassa olevien velallisten aktiivisuutta maksuohjelman ajan. Jo vuonna 2003 tehdyllä muutoksella pyrittiin lisäämään viittä vuotta lyhyempien ohjelmien määrää, mutta siinä ei ole onnistuttu toivotulla tavalla. Tämä esitys siis jatkaa aiempaa pyrkimystä.

Maksuohjelmien lyhentämisellä tavoitellaan myös säästöjä yhteiskunnalle. Säästöjä toivotaan saatavan velallisten aktivoitumisen kautta. Tavoitteena myös on, että maksuohjelmien erilaiseen hallinnointiin, kuten lisäsuoritusten laskemiseen, kuluvat talous- ja velkaneuvonnan resurssit voitaisiin kohdentaa akuutissa ongelmatilanteessa olevien velallisten auttamiseen. Lisäsuoritusjärjestelmää on tarkoitus arvioida kokonaisuudessaan seuraavassa uudistusvaiheessa.

Maksuohjelma voisi olla kolmea vuotta lyhyempi, jos se on kohtuullista ottaen huomioon velallisen olosuhteet, velkaantumisesta kulunut aika sekä se, miten ja missä määrin velallinen on suorittanut velkojaan ennen maksuohjelman vahvistamista tai suorittaa niitä omaisuuden rahaksimuutosta saatavilla varoilla. Nämä poikkeamisperusteet lähtökohtaisesta maksuohjelman kestosta ovat samat kuin voimassa olevassa laissa. Poikkeamisperusteet ovat yhä tarpeen muun muassa sitä tilannetta varten, että velallisen velkajärjestely on muutoksenhaun johdosta kestänyt huomattavan kauan ja velallinen on koko ajan omaehtoisesti tai ulosoton kautta suorittanut velkaansa.

Silloin, kun velallisen maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu maksuvaran puuttumisen vuoksi tai, kun velkajärjestely on myönnetty esteestä huolimatta, maksuohjelman kesto on viisi vuotta. Sen sijaan velkojille suorituksia kerryttävän maksuohjelman enimmäiskesto olisi kolme vuotta. Poikkeuksena olisi tilanne, jossa velallinen on saanut säilyttää asuntonsa. Tällöin tavallisten velkojen osalta maksuohjelma voisi olla enintään 10 vuoden pituinen, kuten nykyisinkin. Nykyiseen tapaan maksuohjelmaa voidaan jatkaa yksityisvelkojan hyväksi ja maksuohjelma voi jatkua enintään neljä kuukautta selvittäjän palkkion suorittamiseksi.

Esteestä ja maksuvaran puuttumisesta huolimatta vahvistetun ohjelman kesto

Velkajärjestelyn maksuohjelman pituuden tulee olla yleisesti hyväksyttävä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei velkajärjestely saa herättää laajamittaista epäoikeudenmukaisuuden tunnetta niiden velallisten keskuudessa, jotka pienestäkin maksuvarastaan hoitavat vapaaehtoisesti velvoitteensa. Järjestelmä ei saa myöskään suosia velallistahoa tavalla, joka houkuttelee holtittomaan luotonottoon ja laskemaan sen varaan, että velvoitteet hoituvat lyhyellä ja kevyellä maksuohjelmalla.

Yleiset velkajärjestelyn hyväksyttävyyteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät näkökohdat puhuvat sen puolesta, että velkajärjestelyn estetilanteessa maksuohjelman pituus säilyisi viitenä vuotena. Jos siis velallinen on saanut velkajärjestelyn, vaikka velat ovat esimerkiksi rikosperusteisia tai velallinen on velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti, maksuohjelman kesto olisi viisi vuotta, kuten lähtökohtaisesti voimassa olevan lain mukaan. Poikkeuksena olisi pysyvä maksuvaran puuttuminen. Silloin esteestä huolimatta myönnetyn velkajärjestelyn maksuohjelma voisi olla viittä vuotta lyhyempi.

Myös silloin, kun velallisen maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu, järjestelmän yleinen hyväksyttävyys puoltaa sitä, että maksuohjelman kesto säilyy viitenä vuotena. Jos velallinen ei kykene maksamaan mitään tai vain vähäisenä pidettävän määrän, on perusteltua odottaa riittävän pitkä aika tilanteen mahdollista korjaantumista.

Velalliselle säädetään velkajärjestelylaissa myötävaikutusvelvollisuus. Sen mukaan velallisen tulee pyrkiä ylläpitämään maksukykyään ja ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin maksukykynsä parantamiseksi, joita häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. Myös osa nollaohjelman saaneista velallisista maksaa lisäsuorituksia (hallituksen esitys 30/2006 vp laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta).

Näin ollen, kun velallisen olosuhteet saattavat muuttua niin, että hän saakin myöhemmin maksuvaraa, ei ole perusteltua lyhentää nollaohjelmaa kolmeen vuoteen. Lyhyt maksuohjelma ilman maksuvaraa saattaa houkutella velallisen passiivisesti odottamaan ohjelman päättymistä. Tämän uudistuksen seuraavassa vaiheessa harkitaan, voisivatko myös ne velalliset, joille on vahvistettu maksuvaran puuttumisen vuoksi nollaohjelma, saada hyötyä kannustinjärjestelmistä. Eräs mahdollisuus on, että maksuohjelman kesto voisi lyhentyä, jos velallinen on työssä tai ryhtyy yrittäjäksi.

Oikeudenmukaisuussyyt puhuvat sen puolesta, että pysyvä maksuvaran puuttuminen on peruste vahvistaa viittä vuotta lyhempi maksuohjelma. Alarajaa ei olisi. Jos on selvää, ettei velallinen tule tulevaisuudessakaan esimerkiksi sairauden perusteella saamaan lainkaan maksuvaraa, maksuohjelmalla ja sen kestolla ei ole normaalia tehtävää. Tällöin myöskään velallisen myötävaikutusvelvollisuus tai olosuhteiden muutos ei tuota tulosta velkojille. Silloin maksuohjelman tarkoituksettomuus ja kohtuussyyt sallivat viittä vuotta lyhyemmän maksuohjelman vahvistamisen tilanteen mukaisesti.

Yksityisvelkojan kannalta saattaa olla hyvinkin merkityksellistä, että hänellä on mahdollisuus saada maksuohjelma jatkumaan enintään kahdella vuodella sen jälkeen, kun ohjelma on muiden velkojien osalta päättynyt. Esimerkiksi, jos rikoksentekijä saa velkajärjestelyn, asianomistajan kohdalla voi olla perusteltua saada korvaussaatavaa perityksi seitsemän vuoden ajan.

Maksuohjelman muuttaminen, kun kyseessä asunnonsäilytysohjelma

16.6.2021

Asunnon arvo muuttuu

Asunnon arvon muutos ei voi vaikuttaa vakuusvelan määrään, koska se määräytyy aloittamishetkellä olleen vakuuden arvon mukaan. Vakuusvelan määrä ei voi nousta eikä laskea. Samoin arvon muutos ei voi vaikuttaa tavallisten velkojen vähimmäiskertymän määrään, vaikka sitä ei suoranaisesti laissa olekaan sidottu velkajärjestelyn alkamisajankohtaan. Eri asia on, jos asunnon arvon muutos tulee ajankohtaiseksi asunnon myynnin yhteydessä.

Vaasan HO 28.7.1997 nro 175, diaari S 97/517. Asunnon arvoa ei voitu maksuohjelman aikana alentaa, koska homesieni oli todettu aloittamisen jälkeen. Asunnon arvon muutos velkajärjestelyn alkamisen jälkeen ei ole seikka, joka voisi johtaa maksuohjelman muuttamiseen vakuusvelan osalta.

Asunnon arvo osoittautuu jälkikäteen toiseksi

Vakuuden arvon muuttaminen jälkikäteen voi tulla kysymykseen, mikäli voidaan osoittaa, että alkuperäinen arvio on perustunut seikkoihin, jotka ovat olleet jo silloin olemassa, mutta niistä ei ole tiedetty. Ilmenneellä seikalla tulee olla olennainen merkitys velkajärjestelyn kannalta. Muutosperusteeksi ei siis käy se, että jokin seikka on ollut tiedossa, mutta siihen ei ole syystä tai toisesta vedottu.

Vaasan HO 3.3.98 nro 244, diaari S 97/314 päätöksellä maksuohjelmaa muutettiin VJL 44.1 §:n 2. kohdan perusteella, koska velkajärjestelyn alkamisen jälkeen asunnossa oli todettu vesivahinko, joka laskee asunnon arvoa oleellisesti (kotivakuutus ei korvaa). Koska vahinko ja sen vaikutus arvoon näytettiin toteen sekä se, että vahinko on ollut jo olemassa aloittamishetkenä, maksuohjelmaa voitiin muuttaa.

Asunnon myynti ei onnistu

Mikäli varallisuuden myynti ei onnistu, voinee maksuohjelman muuttaminen olla mahdollista joko sillä perusteella, että on tapahtunut muutos olosuhteissa tai seikka ilmenee nyt.

Myynnin epäonnistumiseen voi olla useita syitä, kuten:
-arvo on arvioitu yläkanttiin tai laskusuhdanne
-varallisuudelle ei ole yksinkertaisesti ostajia
–velallinen ei ole yhteistyöhalukas, jos myynti on annettu hänen tehtäväkseen
-velkoja tai selvittäjä on passiivinen myyntiyrityksissään
-myynnille ei ole määrätty ehdotonta takarajaa, mikä ei juuri pakota myymään

Muutosta voi hakea sekä velallinen että velkoja – myös toinen velkoja, jos se velkoja, jonka tehtäväksi myynti on osoitettu, on passiivinen. Muutoksen yhteydessä joko rahaksimuuttomääräyksiä muutetaan tai asunnon arvo määritellään poikkeuksellisesti alhaisemmaksi eli asunto voi jopa säilyä.

Yleinen korkotaso muuttuu

Maksuohjelman aikana yleinen korkotaso voi olennaisesti nousta, jolloin maksuohjelmassa vahvistettu korko ei enää turvaa nykyarvoa, mikäli korko on vahvistettu kiinteäksi. Toisekseen korkotaso voi myös laskea huomattavasti, jolloin vahvistettu kiinteä korko voi olla yli alkuperäisten ehtojen.

Oikeuskäytäntö ei ole nähtävästi täysin vakiintunut siltä osin, voidaanko yleistä korkotason muuttumista katsoa maksuohjelman muutosperusteeksi:

Kouvolan HO 18.3.98 nro 387, diaari S 97/421 päätöksen mukaisesti velallisille oli vahvistettu maksuohjelma, jossa kaikki velat tulevat maksetuiksi 10 prosentin korolla (sekä vakuus- että tavalliset velat). Kun yleinen korko- ja inflaatiotaso on olennaisesti laskenut, voitiin maksuohjelmaa muuttaa VJL 44.1 §:n 1. kohdan perusteella (eli muu merkityksellinen olosuhdemuutos).

Vaasan HO 14.4.1999 nro 366, diaari S 98/266. HO pysytti käräjäoikeuden seuraavan päätöksen:
Maksuohjelmaa ei ole siten tarkoitettu muutettavaksi sen johdosta, että yleinen korkotaso maksuohjelman keston aikana nousee tai laskee. Sellaista maksuohjelmaa ei voida vahvistaa, jossa vakuusvelan korkoa ei ole kiinteästi määrätty, koska tällöin maksuohjelman kesto jäisi epämääräiseksi. VJL 36 §:n1momentin 8 kohdan nojalla maksuohjelmassa tulee olla määrätty maksuohjelman kesto vakuusvelkojen osalta. Näin ollen vahvistettujen maksuohjelmien muuttamiseen ei ole lainmukaisia edellytyksiä.

Mikäli maksuohjelmaa muutetaan koron muuttumisen takia, muutoksen yhdessä on yleensä viisainta määrätä, että jatkossa korko on johonkin viitekorkoon sidottu tai päättää muista menettelytavoista, jos korko muuttuu olennaisesti uudelleen.

Autosta velkajärjestelyssä

16.6.2021

Pääsääntöisesti velallinen voi säilyttää auton velkajärjestelyssä, jos sen katsotaan kuuluvan perusturvaan. Auton katsotaan kuuluvan perusturvaan, jos se on työväline, tai velallinen tarvitsee autoa toimeentulonsa turvaamiseksi. Tyypillisin tilanne on, jos verottaja on hyväksynyt työmatkakulut oman auton käytön mukaan, jolloin auton voidaan katsoa kuuluvan perusturvaan.

Velkajärjestelyissä auto voidaan katsoa kuuluvan perusturvaan myös silloin, kun verottaja ei myönnä vähennystä esimerkiksi velallisen sairauden takia hänen on vaikea liikkua julkisilla ajoneuvoilla.

Jos auton ei katsota kuuluvan perusturvaan tulee se myydä velkojen kattamiseksi paitsi, jos myynnistä ei kerry juurikaan varoja velkojen maksuun. Selvittäjä voi myös määrätä auton vaihdettavaksi halvempaan, jos auto on arvoltaan suuri.

Velallisen auton arvo on melko vähäinen ja ottaen huomioon, että myynnistä saadut varat tulee käyttää ensisijaisesti vakuusvelan maksamiseen ei ole oletettavaa, että muille velkojille syntyisi hyötyä auton realisoimisesta. Myöskään edullisempaan versioon vaihto ei tulle asiassa kyseeseen. Huomioon tulee ottaa maksuohjelmaehdotusta laadittaessa, että autosta aiheutuu kuukausittain kuluja.

Velkajärjestelylain 29 §: ”Jos velallisella on velkaa, josta hänen perusturvaansa kuuluva omaisuus on vakuutena, tulee velallisen maksuvarasta ensin osoittaa tarpeellinen osuus tällaista velkaa varten (vakuusvelkaosuus). Tämä vakuusvelkaosuus on määrättävä niin suureksi, että vähintään vakuusvelan nykyarvo tulee maksetuksi kohtuullisen ajan kuluessa. Ilman erityistä syytä tämä aika ei saa olla olennaisesti pitempi kuin jäljellä oleva alkuperäinen luottoaika.”

Edellä oleva tarkoittaa, että jos velallinen kykenee maksuvarallaan maksamaan vakuusvelkaosuuden, perusturvaan kuuluvaa omaisuutta ei saa määrätä myytäväksi.
Selvittäjä katsoo, että auto tulee hyväksyä perusturvaan kuuluvaksi ja näin ollen se voidaan säilyttää velkajärjestelyssä.

Auton kulut

Se seikka, että auton katsotaan kuuluvan perusturvaan ei tarkoita, että auton kulut hyväksytään velallisen menoiksi maksuohjelmassa.

Selvittäjä on tiedustellut velalliselta parkkimaksujen määrää ja velallinen on ilmoittanut työpaikkapysäköinnin määräksi 108€ per vuosi sekä kotiparkkipaikan kuluiksi 10€ per kuukausi. Selvittäjä katsoo, että vakiintuneen käytännön perusteella kyseiset maksut tulee hyväksyä velallisen menoiksi.

Oikeusministeriön asetus velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä 1.2 § perusteella velallisen tuloiksi luetaan myös saadut kilometrikorvaukset, kuitenkin samalla vähennyksenä otetaan huomioon ne välttämättömät kustannukset, jotka etuus on tarkoitettu kattamaan.

Saman asetuksen 4 § mukaan: ” Jos velallinen käyttää työmatkaansa omaa autoa, työmatkakustannukset voidaan ottaa huomioon samoin perustein kuin ne voidaan hyväksyä vähennykseksi verotuksessa.”

Koska velallisen saamat kilometrikorvaukset ovat euromääräisesti vähäiset sekä niiden määrä on erittäin vaikeasti ennakoitavissa, ehdotti selvittäjä, että nämä tulot jätetään maksuohjelman ulkopuolelle. Näistä ei kertyisi merkittävää tuloa velalliselle, koska kilometrikorvauksista otetaan huomioon myös auton kulut. Tällöin maksuvaraan vaikuttava nettosumma lienee pienehkö taikka vaikutusta ei ole lainkaan.

Velallisella on oikeus vähentää menoina auton käyttämisestä työmatkoihin aiheutuvat kulut. Muita kuluja kuin työmatkoista aiheutuvia kuluja ei voida huomioida maksuohjelmassa menoina. Työmatkojen osalta kulujen vähennys sisältyy maksuohjelmassa menopuolella olevaan paikallisliikenteen ylittäviin kustannuksiin.

Velkajärjestely on menettely, jossa velkojien saamisia leikataan yleensä rajusti, jotta velallinen saa lopulta velkajärjestelyn jälkeen aloittaa puhtaalta pöydältä velkojen suhteen. Velkajärjestelyssä tulee ottaa huomioon kaikkien osapuolien oikeudet eikä sellaisia kuluja voida sälyttää velkojien kannettavaksi, jotka eivät kuulu yleisiin elinkustannuksiin. Maksuvaralaskelman vähennykset ovat pääsääntöisesti vakioita, jotta maksuvaralaskelma olisi selkeä ja kaavamainen.

Asetuksen mukaisista euromääristä voidaan poiketa, jos, siihen on erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita voivat olla erityisesti paikallisliikenteen maksun ylittävät työmatkakustannukset ja velallisen itse maksamat, tavanomaista suuremmat säännölliset terveydenhoitomenot tai poikkeuksellisen suuri kertaluonteinen sairaudesta aiheutuva meno.
​
Näin ollen laki, asetus tai oikeuskäytäntö ei anna perusteita hyväksyä velallisen ehdottamia kuluja kuten vakuutusmaksuja, ajoneuvoveroa taikka auton huoltovarausta. Näiden osalta selvittäjä katsoo, että niitä ei voida hyväksyä velkajärjestelyssä menoiksi.

Palvelun toiminta

12.10.2022

Olemme yksityinen velkajärjestelypalvelu, jonka huippuammattilaiset hoitavat velkajärjestelyn hakemisen sinulle. Hakemuksen ja muun prosessin hoitavat lakimiehet, joilla on vuosien ja satojen velkajärjestelyjen kokemus.

Palvelumme toimii seuraavalla tavalla:

  1. Tarkistuta velkajärjestelyn hakemisen edellytykset lakimieheltä. Täytä lomake täällä: https://velkajarjestelyyn.fi/velkajaumlrjestelylomake.html
    Tämä palvelu maksaa 50 euroa.
  2. Mikäli edellytykset täyttyvät haetaan sinulle velkajärjestelyä eli lakimiehemme laativat sinulle velkajärjestelyhakemuksen.
    Tämä on maksullinen palvelu ja maksaa 1000 euroa. Mikäli velkajärjestelyhakemus laaditaan, hyvitetään hinnassa mahdollinen velkajärjestelyn edellytysten arviointi (50 euroa).
  3. Velkaantumishistorian läpikäynti ja muutosehdotukset velkaantumishistoriaan 200 euroa.
  4. Väliaikaisen kiellon hakeminen. Mikäli velkajärjestelyhakemuksessa maksuvarasi on pienempi kuin ulosmitattava osuus, voidaan vaatia, että ulosmitattavaa määrä pienennetään. Väliaikainen kielto tulee myös kyseeseen, jos vaikka kotia ollaan ulosmittaamassa, voidaan tämä hakemuksella keskeyttää, kunnes päätös velkajärjestelyn myöntämisestä saadaan. Väliaikaisen kiellon hinta on 100 euroa
  5. Mikäli velkojat vastustavat velkajärjestelyä, tulee hakijan (sinun) antaa lausuma siitä minkä takia velkajärjestely tulisi myöntää. Voit tehdä tämän itse
    Lakimiehemme voi antaa lausuman puolestasi, tämä maksaa 250 euroa
  6. Selvittäjä laatii maksuohjelmaehdotuksen, johon hakija (sinä) voi antaa kommentit. Voit tehdä tämän itse
    Lakimiehemme voi käydä maksuohjelman läpi ja kommentoida sitä puolestasi, tämä maksaa 100 euroa
  7. Olet velkajärjestelyssä ja lopulta pääset eroon kaikista veloistasi

    Huomioithan seuraavat asiat:
  • Tämä palvelu ei sisällä maksuohjelman laatimista (voit ostaa sen lisäpalveluna)
  • Velkajärjestelyhakemuksen laadinta kestää noin kaksi viikkoa, mikäli toimit tarkasti ohjeiden mukaan
  • Tämä palvelumuoto vaatii sinulta aktiivisuutta sekä ohjeiden noudattamista. Ohjeita noudattamalla asia on kuitenkin helposti hoidettavissa velallisen toimesta. 
  • Esimerkiksi velkaantumishistoria, joka on tärkein yksittäinen dokumentti velkajärjestelyhakemuksen hyväksymisen arvioinnissa, jää täysin velallisen itsensä laadittavaksi. Tarjoamme apukysymykset, joihin vastaamalla se tulee ”itsekseen kirjoitetuksi” ja pointteja mitä tulee painottaa sen kirjoittamisessa, mutta emme kirjoita tai muokkaa sitä velallisen kirjoituksen perusteella. Lisäpalveluna voit ostaa meidän kommentit, joilla avustamme sinua painottamaan niitä seikkoja, jotka ovat merkityksellisiä velkajärjestelyyn pääsemisen kannalta.
  • Otathan huomioon, että maksut pitää maksaa ennen toiminnan aloittamista ja muut mahdolliset kulut ennen vastausten antamista, joten on syytä varautua etukäteen, koko summan maksamiseen. Voitte toki myös itse hoitaa vastaamisen lausumiin ja maksuohjelmaan, jolloin näitä ei veloiteta teiltä.

    Maksuohjelman laatiminen lisäpalveluna
    Vaihtoehtona on, että hoidamme myös koko prosessin siten, että laadimme mukaan maksuohjelman, tämä nopeuttaa prosessia, mutta se myös maksaa enemmän, koska siinä on paljon lisätyötä. Mikäli olet kiinnostunut tästä voit lähettää sähköpostia osoitteeseen velkajarjestely (ät) uotilaw.fi, otsikolla Velkajärjestelyyn hakeminen maksuohjelman kanssa.

Korona ja velkajärjestely

16.6.2021

Suomalaisten maksuvaikeudet ja velkakierteet alkavat usein yllättävistä tapahtumista. Koronaviruksen seurauksena aiheutuu ja on aiheutunut monille suomalaisille taloudellisia haasteita. Lomautukset ovat yleisiä sekä yksityisellä että julkisella puolella. Lyhyenkin aikaa kestävä lomautus saattaa vaikeuttaa merkittävästi laskujen maksua, ellei sukanvarressa ole ylimääräistä yllätysten varalle ole.

Kevät osoitti jo sen, miten merkittävästi koronavirus aiheutti vaikeuksia sekä yrityksille että yksityishenkilöille. Vielä ei tiedetä, millaisia ja kuinka pitkään kestäviä talousvaikeuksia koronasta tulee. Monella suomalaisella on paljon eri luottoja ja lainoja useaan eri paikkaan ja pienikin notkahdus henkilön taloudellisessa tilanteessa saattaa ajaa henkilön maksuvaikeuksiin.

Keväällä monen suomalaisen talousasiat menivät solmuun ja lainoja ajautui ulosottoon. Moni pohtii tässä vaiheessa, että voisiko yksityishenkilön velkajärjestelyyn jo hakeutua tässä vaiheessa. Lähtökohtaisesti velkajärjestelyyn voidaan hakeutua siinä vaiheessa, kun velat ovat olleet vähintään vuoden verran ulosotossa. Toisaalta meillä ei ole vielä oikeuskäytäntöä liittyen siihen, että mikä vaikutus koronaviruksen aiheuttamaan maksukyvyttömyyteen on velkajärjestelyn saannin suhteen? Voisiko oikeuskäytäntö muovautua siten, että koronaviruksesta aiheutuneiden taloudellisten vaikeuksien ja maksukyvyttömyyden takia velkajärjestelyn voisi saada helpommin ilman, että ulosotossa olisi pitänyt ensin maksaa velkoja vähintään vuoden verran? Lähtökohtaisesti voitaisiin katsoa, että koronaviruksesta aiheutunut maksukyvyttömyys voisi olla sellainen yllättävä ja odottamaton seikka, jonka perusteella velkajärjestelyn saaminen nopeutuisi ja helpottuisi.
​
Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, miten oikeuskäytäntö kehittyy.

Velkajärjestelyn maksuvelvollisuus verrattuna ulosottoon

16.6.2021

Velkoja voi hakea saatavansa pakkotäytäntöönpanoa ulosottoviranomaiselta yleensä vain, jos hänellä on lainsäädännössä määrätty ulosottoperuste (ulosottokaari 3 luku 1 §). Yksityisoikeudellisissa velkomuksissa on täytäntöönpanon perusteena tavallisesti tuomio, maksamismääräys taikka lainhakupäätös. Verot ja julkiset maksut saadaan periä ulosottoviranomaisen avulla ilman tuomiota tai päätöstä sen asiakirjan nojalla, joka osoittaa ne oikeaksi. Tämän ohella voidaan erinäiset muut velvoitteet, kuten useat vakuutusmaksut sekä sosiaalilautakunnan vahvistama elatusapusopimus, panna täytäntöön ulosoton avulla ilman eri tuomiota tai päätöstä.

Ulosotto on erillistäytäntöönpanoa. Kukin velkoja hakee erikseen saatavansa pakkotäytäntöönpanoa ulosottomieheltä. Tämä toteuttaa kunkin saatavan periaatteessa riippumatta velallisen muista velkojista. Usein samalla velallisella on tosin ulosotossa samaan aikaan monia velkoja. Kutakin saatavaa varten ulosmitataan niin paljon varoja kuin tarvitaan saatavan ja täytäntöönpanokulujen maksamiseen. Saatavat maksetaan ulosmitatuista varoista laissa säädetyn etuoikeusjärjestyksen mukaisesti.

Saatavien ulosotto on viranomaisen toimittamaa maksuvelvollisuuden täytäntöönpanemista pakolla silloin, kun velallinen ei ole muutoin täyttänyt velvoitettaan. Ulosotto käynnistyy velkojan aloitteesta ja siinä tähdätään ensi sijassa velkojan vaatimuksen toteuttamiseen. Vaikka ulosoton päätavoite on toteuttaa velkojan saamisvaatimus viranomaisen avulla, myös velallisen asemaa ja toimintamahdollisuuksia suojataan tiettyyn määrään asti. Ulosottomenettelyssä ei kuitenkaan voida puuttua täytäntöönpanoperusteen, esimerkiksi velkomistuomion, osoittamaan saatavan määrään.

Ulosotto aloitetaan tavallisesti velalliselle lähetetyllä kehoituksella maksaa saatava vapaaehtoisesti. Sitä varten annetaan lyhyt määräaika. Tavallisimmin ulosmittaus kohdistuu palkkaan tai eläkkeeseen, jos eläke on sellainen, johon ulosoton saa kohdistaa. Lain mukaan irtain omaisuus ulosmitataan ennen kiinteää omaisuutta. Irtaimesta omaisuudesta ulosmitataan viimeksi se, mitä velallinen tarvitsee elinkeinoaan varten tai muuten kipeimmin. Velallisella on myös oikeus osoittaa eräin edellytyksin tietty omaisuus ulosmitattavaksi. Velallisen ja hänen perheensä toimeentulon turvaamiseksi on siitä velallisen palkasta, joka verojen ennakonpidätyksen jälkeen kuuluisi maksaa velalliselle, jätettävä ulosmittaamatta kaksi kolmasosaa. Jos ulosmittauksen perusteena on elatusapu- tai vastaava velka, palkasta voidaan kuitenkin ulosmitata yhtä kolmannesta suurempikin osa.

Kaikissa tapauksissa velallisen on kuitenkin saatava palkasta käyttöönsä vähintään niin sanotun suojaosuuden mukainen rahamäärä. Sen suuruus riippuu velallisen elatusvelvollisuuden laajuudesta. Suojaosuus on sidottu elinkustannusindeksiin, jonka muutosten mukaan sitä tarkistetaan vuosittain.

Velallisen ja hänen perheensä toimeentuloa pyritään turvaamaan myös erottamisetua koskevilla säännöksillä. Ulosmittauksesta on erotettava tietyt velalliselle, tämän perheelle ja toimeentulolle tärkeät varallisuusesineet. Näihin kuuluvat muun muassa velalliselle ja tämän perheelle tarpeelliset vaatteet, välttämättömät huonekalut ja taloustarvikkeet, tarpeelliset työvälineet, oppi- ja ammattikirjat sekä yhden kuukauden elatukseen tarvittava rahamäärä, jos se katsotaan velallisen toimeentulolle välttämättömäksi.

Ulosottokäytännössä syntyy toisinaan tiettyä joustoa velallisen eduksi sen johdosta, että velkojan ja velallisen myötävaikutuksella laaditaan sopimus maksuaikataulusta ja sen mukana täytäntööpanon lykkääntymisestä. Maksuaikataulusta saatetaan sopia sen jälkeen, kun velallisen omaisuutta on ulosmitattu eikä velkoja vaadi omaisuuden myymistä niin kauan kuin velallinen noudattaa maksusopimusta.

Velkajärjestelyssä velalliselle lasketaan erillinen maksuvara, jossa otetaan huomioon hänen tulonsa sekä menonsa. Lopputulos on se mitä hän maksaa velkojille per kuukausi. Tämä voi olla myös negatiivinen, jolloin velkoja ei makseta ollenkaan (niin sanottu nollamaksuvara tai nollamaksuohjelma). Ulosotto ottaa huomioon suojaosuuden ja muut seikat kaavamaisesti, mutta velkajärjestelylaissa otetaan etenkin menot yksityiskohtaisemmin huomioon. Tällöin saattaa käydä niin, että velkajärjestelyssä ”kuukausierä” on suurempi kuin ulosoton kautta maksettaessa. Tämä aiheuttaa osalle sen, että he eivät halua hakeutua velkajärjestelyyn, koska ulosotossa pääsee halvemmalla. Näin se toki on, mutta velkajärjestelyssä on se hyvä puoli, että velallinen pääsee veloistaan kokonaan eroon ja jopa kolmessa vuodessa. Sen sijaan ulosotto jatkuu kauan, kunnes velat aikanaan vanhentuvat. 

Takaajan vastuu velkäjärjestelyssä

16.6.2021

Allekirjoittaessaan takaussitoumuksen takaaja lupautuu vastuuseen toisen henkilön eli päävelallisen velan maksamisesta. Jos samassa velassa on kaksi tai useampia takaajia, he vastaavat velasta yhteisvastuullisesti. Lähtökohtana on, että kukin heistä vastaa koko velan suorittamisesta velkojalle, ellei muunlaisesta vastuunjaosta ole sovittu. Velkoja voi siis periä takausvelkaa keneltä tahansa takaajalta, joko vain yhdeltä tai heiltä kaikilta.
​
Milloin velkoja voi kääntyä takaajan puoleen?

Takauksia on kolmenlaisia. Takauslajista riippuen velkoja voi periä velkaa takaajalta eri tavoin:

1. Omavelkainen takaus on ankarin takauksen muoto, sillä takaaja vastaa velasta samoin kuin päävelallinen (eli kuten omasta velastaan). Velkoja voi periä velan takaajalta heti sen eräännyttyä.

2. Toissijaisessa takauksessa takaaja vastaa velasta vain, jollei suoritusta saada ensin päävelalliselta. Velan erääntymisen jälkeen velkaa täytyy periä ensin ainoastaan päävelalliselta. Takaajan puoleen voidaan kääntyä vasta sitten, kun päävelallinen on ensin todettu maksukyvyttömäksi esimerkiksi ulosotossa

3. Täytetakauksessa velan vakuutena on ensisijaisesti pantti. Takaajalta velkaa voidaan periä vasta sen jälkeen, kun velkoja on realisoinut pantin eikä pantti ole kattanut koko jäljellä olevaa velkaa. Esimerkiksi asuntolainoissa takaus on aina täytetakaus, jolloin asunto on ensin myytävä, ja siitä saadut rahat käytettävä lainan maksuun.

Takaajalla on takautumis- eli regressioikeus. Mitä se tarkoittaa?

Regressioikeus merkitsee sitä, että takaajalla on oikeus periä päävelalliselta se, mitä hän on takaajana joutunut tämän puolesta maksamaan velkojalle. Velassa voi olla useita takaajia. Takaajien keskinäinen vastuu on ns. pääluvun mukainen, jolloin takausvastuu jakautuu tasan kaikkien takaajien kesken. Jos yksi takaajista on kuitenkin maksanut enemmän kuin oman osuutensa, hänelle syntyy jälleen regressoikeus eli hän voi periä muilta takaajilta oman osuutensa ylimenevää summaa.

Takausvastuu päättyy kun päävelkakin päättyy

Takausvastuusta voi toisinaan vapautua sillä, että päävelka vanhentuu tai velkoja vapauttaa päävelallisen velasta. Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa päävelallinen on saanut yksityishenkilön velkajärjestelyn. Silloin takaajalle jää vastuu kaikesta siitä loppuvelasta, jota päävelallinen ei pystynyt maksuohjelmassaan maksamaan. Velkajärjestelyn johdosta myös takaajan takautumis- eli regressioikeus päävelallista kohtaan supistuu.