Kuukausi: joulukuu 2020

Maksuohjelman pituudesta

Jos velallisen maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu maksuvaran puuttumisen vuoksi, maksuohjelma vahvistettaisiin viiden vuoden pituiseksi. Myös silloin, kun maksuohjelma on vahvistettu esteestä huolimatta, ohjelman kesto olisi viisi vuotta. Vain jos velalliselta puuttuu pysyvästi maksukyky, edellä mainittujen ohjelmien kesto voisi olla viittä vuotta lyhyempi. Maksukyky voi puuttua pysyvästi sairauden, iän tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Pääsääntö maksuohjelman kestosta

Hallituksen esityksen tavoitteena on edesauttaa ja nopeuttaa ylivelkaantuneiden henkilöiden palaamista takaisin yhteiskuntaan aktiivisiksi toimijoiksi. Tällä tavoitellaan velallisten taloudellisen tilanteen nykyistä nopeampaa normalisoitumista. Nopea taloudellisen tilanteen normalisoituminen on luonnollisesti velallisen edun mukaista, koska anteeksiannettavien velkojen määrä on yleensä huomattava ja maksuohjelman taloudelliset vaatimukset velalliselle ovat varsin tiukat ja toimeentulo on niukkaa maksuohjelman aikana. Tavoitteena on tukea työelämässä tai yritystoiminnassa olevien velallisten aktiivisuutta maksuohjelman ajan. Jo vuonna 2003 tehdyllä muutoksella pyrittiin lisäämään viittä vuotta lyhyempien ohjelmien määrää, mutta siinä ei ole onnistuttu toivotulla tavalla. Tämä esitys siis jatkaa aiempaa pyrkimystä.

Maksuohjelmien lyhentämisellä tavoitellaan myös säästöjä yhteiskunnalle. Säästöjä toivotaan saatavan velallisten aktivoitumisen kautta. Tavoitteena myös on, että maksuohjelmien erilaiseen hallinnointiin, kuten lisäsuoritusten laskemiseen, kuluvat talous- ja velkaneuvonnan resurssit voitaisiin kohdentaa akuutissa ongelmatilanteessa olevien velallisten auttamiseen. Lisäsuoritusjärjestelmää on tarkoitus arvioida kokonaisuudessaan seuraavassa uudistusvaiheessa.

Maksuohjelma voisi olla kolmea vuotta lyhyempi, jos se on kohtuullista ottaen huomioon velallisen olosuhteet, velkaantumisesta kulunut aika sekä se, miten ja missä määrin velallinen on suorittanut velkojaan ennen maksuohjelman vahvistamista tai suorittaa niitä omaisuuden rahaksimuutosta saatavilla varoilla. Nämä poikkeamisperusteet lähtökohtaisesta maksuohjelman kestosta ovat samat kuin voimassa olevassa laissa. Poikkeamisperusteet ovat yhä tarpeen muun muassa sitä tilannetta varten, että velallisen velkajärjestely on muutoksenhaun johdosta kestänyt huomattavan kauan ja velallinen on koko ajan omaehtoisesti tai ulosoton kautta suorittanut velkaansa.

Silloin, kun velallisen maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu maksuvaran puuttumisen vuoksi tai, kun velkajärjestely on myönnetty esteestä huolimatta, maksuohjelman kesto on viisi vuotta. Sen sijaan velkojille suorituksia kerryttävän maksuohjelman enimmäiskesto olisi kolme vuotta. Poikkeuksena olisi tilanne, jossa velallinen on saanut säilyttää asuntonsa. Tällöin tavallisten velkojen osalta maksuohjelma voisi olla enintään 10 vuoden pituinen, kuten nykyisinkin. Nykyiseen tapaan maksuohjelmaa voidaan jatkaa yksityisvelkojan hyväksi ja maksuohjelma voi jatkua enintään neljä kuukautta selvittäjän palkkion suorittamiseksi.

Esteestä ja maksuvaran puuttumisesta huolimatta vahvistetun ohjelman kesto

Velkajärjestelyn maksuohjelman pituuden tulee olla yleisesti hyväksyttävä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei velkajärjestely saa herättää laajamittaista epäoikeudenmukaisuuden tunnetta niiden velallisten keskuudessa, jotka pienestäkin maksuvarastaan hoitavat vapaaehtoisesti velvoitteensa. Järjestelmä ei saa myöskään suosia velallistahoa tavalla, joka houkuttelee holtittomaan luotonottoon ja laskemaan sen varaan, että velvoitteet hoituvat lyhyellä ja kevyellä maksuohjelmalla.

Yleiset velkajärjestelyn hyväksyttävyyteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät näkökohdat puhuvat sen puolesta, että velkajärjestelyn estetilanteessa maksuohjelman pituus säilyisi viitenä vuotena. Jos siis velallinen on saanut velkajärjestelyn, vaikka velat ovat esimerkiksi rikosperusteisia tai velallinen on velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti, maksuohjelman kesto olisi viisi vuotta, kuten lähtökohtaisesti voimassa olevan lain mukaan. Poikkeuksena olisi pysyvä maksuvaran puuttuminen. Silloin esteestä huolimatta myönnetyn velkajärjestelyn maksuohjelma voisi olla viittä vuotta lyhyempi.

Myös silloin, kun velallisen maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu, järjestelmän yleinen hyväksyttävyys puoltaa sitä, että maksuohjelman kesto säilyy viitenä vuotena. Jos velallinen ei kykene maksamaan mitään tai vain vähäisenä pidettävän määrän, on perusteltua odottaa riittävän pitkä aika tilanteen mahdollista korjaantumista.

Velalliselle säädetään velkajärjestelylaissa myötävaikutusvelvollisuus. Sen mukaan velallisen tulee pyrkiä ylläpitämään maksukykyään ja ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin maksukykynsä parantamiseksi, joita häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. Myös osa nollaohjelman saaneista velallisista maksaa lisäsuorituksia (hallituksen esitys 30/2006 vp laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta).

Näin ollen, kun velallisen olosuhteet saattavat muuttua niin, että hän saakin myöhemmin maksuvaraa, ei ole perusteltua lyhentää nollaohjelmaa kolmeen vuoteen. Lyhyt maksuohjelma ilman maksuvaraa saattaa houkutella velallisen passiivisesti odottamaan ohjelman päättymistä. Tämän uudistuksen seuraavassa vaiheessa harkitaan, voisivatko myös ne velalliset, joille on vahvistettu maksuvaran puuttumisen vuoksi nollaohjelma, saada hyötyä kannustinjärjestelmistä. Eräs mahdollisuus on, että maksuohjelman kesto voisi lyhentyä, jos velallinen on työssä tai ryhtyy yrittäjäksi.

Oikeudenmukaisuussyyt puhuvat sen puolesta, että pysyvä maksuvaran puuttuminen on peruste vahvistaa viittä vuotta lyhempi maksuohjelma. Alarajaa ei olisi. Jos on selvää, ettei velallinen tule tulevaisuudessakaan esimerkiksi sairauden perusteella saamaan lainkaan maksuvaraa, maksuohjelmalla ja sen kestolla ei ole normaalia tehtävää. Tällöin myöskään velallisen myötävaikutusvelvollisuus tai olosuhteiden muutos ei tuota tulosta velkojille. Silloin maksuohjelman tarkoituksettomuus ja kohtuussyyt sallivat viittä vuotta lyhyemmän maksuohjelman vahvistamisen tilanteen mukaisesti.

Yksityisvelkojan kannalta saattaa olla hyvinkin merkityksellistä, että hänellä on mahdollisuus saada maksuohjelma jatkumaan enintään kahdella vuodella sen jälkeen, kun ohjelma on muiden velkojien osalta päättynyt. Esimerkiksi, jos rikoksentekijä saa velkajärjestelyn, asianomistajan kohdalla voi olla perusteltua saada korvaussaatavaa perityksi seitsemän vuoden ajan.

Maksuohjelman muuttaminen, kun kyseessä asunnonsäilytysohjelma

Asunnon arvo muuttuu

Asunnon arvon muutos ei voi vaikuttaa vakuusvelan määrään, koska se määräytyy aloittamishetkellä olleen vakuuden arvon mukaan. Vakuusvelan määrä ei voi nousta eikä laskea. Samoin arvon muutos ei voi vaikuttaa tavallisten velkojen vähimmäiskertymän määrään, vaikka sitä ei suoranaisesti laissa olekaan sidottu velkajärjestelyn alkamisajankohtaan. Eri asia on, jos asunnon arvon muutos tulee ajankohtaiseksi asunnon myynnin yhteydessä.

Vaasan HO 28.7.1997 nro 175, diaari S 97/517. Asunnon arvoa ei voitu maksuohjelman aikana alentaa, koska homesieni oli todettu aloittamisen jälkeen. Asunnon arvon muutos velkajärjestelyn alkamisen jälkeen ei ole seikka, joka voisi johtaa maksuohjelman muuttamiseen vakuusvelan osalta.

Asunnon arvo osoittautuu jälkikäteen toiseksi

Vakuuden arvon muuttaminen jälkikäteen voi tulla kysymykseen, mikäli voidaan osoittaa, että alkuperäinen arvio on perustunut seikkoihin, jotka ovat olleet jo silloin olemassa, mutta niistä ei ole tiedetty. Ilmenneellä seikalla tulee olla olennainen merkitys velkajärjestelyn kannalta. Muutosperusteeksi ei siis käy se, että jokin seikka on ollut tiedossa, mutta siihen ei ole syystä tai toisesta vedottu.

Vaasan HO 3.3.98 nro 244, diaari S 97/314 päätöksellä maksuohjelmaa muutettiin VJL 44.1 §:n 2. kohdan perusteella, koska velkajärjestelyn alkamisen jälkeen asunnossa oli todettu vesivahinko, joka laskee asunnon arvoa oleellisesti (kotivakuutus ei korvaa). Koska vahinko ja sen vaikutus arvoon näytettiin toteen sekä se, että vahinko on ollut jo olemassa aloittamishetkenä, maksuohjelmaa voitiin muuttaa.

Asunnon myynti ei onnistu

Mikäli varallisuuden myynti ei onnistu, voinee maksuohjelman muuttaminen olla mahdollista joko sillä perusteella, että on tapahtunut muutos olosuhteissa tai seikka ilmenee nyt.

Myynnin epäonnistumiseen voi olla useita syitä, kuten:
-arvo on arvioitu yläkanttiin tai laskusuhdanne
-varallisuudelle ei ole yksinkertaisesti ostajia
velallinen ei ole yhteistyöhalukas, jos myynti on annettu hänen tehtäväkseen
-velkoja tai selvittäjä on passiivinen myyntiyrityksissään
-myynnille ei ole määrätty ehdotonta takarajaa, mikä ei juuri pakota myymään

Muutosta voi hakea sekä velallinen että velkoja – myös toinen velkoja, jos se velkoja, jonka tehtäväksi myynti on osoitettu, on passiivinen. Muutoksen yhteydessä joko rahaksimuuttomääräyksiä muutetaan tai asunnon arvo määritellään poikkeuksellisesti alhaisemmaksi eli asunto voi jopa säilyä.

Yleinen korkotaso muuttuu

Maksuohjelman aikana yleinen korkotaso voi olennaisesti nousta, jolloin maksuohjelmassa vahvistettu korko ei enää turvaa nykyarvoa, mikäli korko on vahvistettu kiinteäksi. Toisekseen korkotaso voi myös laskea huomattavasti, jolloin vahvistettu kiinteä korko voi olla yli alkuperäisten ehtojen.

Oikeuskäytäntö ei ole nähtävästi täysin vakiintunut siltä osin, voidaanko yleistä korkotason muuttumista katsoa maksuohjelman muutosperusteeksi:

Kouvolan HO 18.3.98 nro 387, diaari S 97/421 päätöksen mukaisesti velallisille oli vahvistettu maksuohjelma, jossa kaikki velat tulevat maksetuiksi 10 prosentin korolla (sekä vakuus- että tavalliset velat). Kun yleinen korko- ja inflaatiotaso on olennaisesti laskenut, voitiin maksuohjelmaa muuttaa VJL 44.1 §:n 1. kohdan perusteella (eli muu merkityksellinen olosuhdemuutos).

Vaasan HO 14.4.1999 nro 366, diaari S 98/266. HO pysytti käräjäoikeuden seuraavan päätöksen:
Maksuohjelmaa ei ole siten tarkoitettu muutettavaksi sen johdosta, että yleinen korkotaso maksuohjelman keston aikana nousee tai laskee. Sellaista maksuohjelmaa ei voida vahvistaa, jossa vakuusvelan korkoa ei ole kiinteästi määrätty, koska tällöin maksuohjelman kesto jäisi epämääräiseksi. VJL 36 §:n1momentin 8 kohdan nojalla maksuohjelmassa tulee olla määrätty maksuohjelman kesto vakuusvelkojen osalta. Näin ollen vahvistettujen maksuohjelmien muuttamiseen ei ole lainmukaisia edellytyksiä.

Mikäli maksuohjelmaa muutetaan koron muuttumisen takia, muutoksen yhdessä on yleensä viisainta määrätä, että jatkossa korko on johonkin viitekorkoon sidottu tai päättää muista menettelytavoista, jos korko muuttuu olennaisesti uudelleen.

Autosta velkajärjestelyssä

Pääsääntöisesti velallinen voi säilyttää auton velkajärjestelyssä, jos sen katsotaan kuuluvan perusturvaan. Auton katsotaan kuuluvan perusturvaan, jos se on työväline, tai velallinen tarvitsee autoa toimeentulonsa turvaamiseksi. Tyypillisin tilanne on, jos verottaja on hyväksynyt työmatkakulut oman auton käytön mukaan, jolloin auton voidaan katsoa kuuluvan perusturvaan.

Velkajärjestelyissä auto voidaan katsoa kuuluvan perusturvaan myös silloin, kun verottaja ei myönnä vähennystä esimerkiksi velallisen sairauden takia hänen on vaikea liikkua julkisilla ajoneuvoilla.

Jos auton ei katsota kuuluvan perusturvaan tulee se myydä velkojen kattamiseksi paitsi, jos myynnistä ei kerry juurikaan varoja velkojen maksuun. Selvittäjä voi myös määrätä auton vaihdettavaksi halvempaan, jos auto on arvoltaan suuri.

Velallisen auton arvo on melko vähäinen ja ottaen huomioon, että myynnistä saadut varat tulee käyttää ensisijaisesti vakuusvelan maksamiseen ei ole oletettavaa, että muille velkojille syntyisi hyötyä auton realisoimisesta. Myöskään edullisempaan versioon vaihto ei tulle asiassa kyseeseen. Huomioon tulee ottaa maksuohjelmaehdotusta laadittaessa, että autosta aiheutuu kuukausittain kuluja.

Velkajärjestelylain 29 §: ”Jos velallisella on velkaa, josta hänen perusturvaansa kuuluva omaisuus on vakuutena, tulee velallisen maksuvarasta ensin osoittaa tarpeellinen osuus tällaista velkaa varten (vakuusvelkaosuus). Tämä vakuusvelkaosuus on määrättävä niin suureksi, että vähintään vakuusvelan nykyarvo tulee maksetuksi kohtuullisen ajan kuluessa. Ilman erityistä syytä tämä aika ei saa olla olennaisesti pitempi kuin jäljellä oleva alkuperäinen luottoaika.”

Edellä oleva tarkoittaa, että jos velallinen kykenee maksuvarallaan maksamaan vakuusvelkaosuuden, perusturvaan kuuluvaa omaisuutta ei saa määrätä myytäväksi.
Selvittäjä katsoo, että auto tulee hyväksyä perusturvaan kuuluvaksi ja näin ollen se voidaan säilyttää velkajärjestelyssä.

Auton kulut

Se seikka, että auton katsotaan kuuluvan perusturvaan ei tarkoita, että auton kulut hyväksytään velallisen menoiksi maksuohjelmassa.

Selvittäjä on tiedustellut velalliselta parkkimaksujen määrää ja velallinen on ilmoittanut työpaikkapysäköinnin määräksi 108€ per vuosi sekä kotiparkkipaikan kuluiksi 10€ per kuukausi. Selvittäjä katsoo, että vakiintuneen käytännön perusteella kyseiset maksut tulee hyväksyä velallisen menoiksi.

Oikeusministeriön asetus velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä 1.2 § perusteella velallisen tuloiksi luetaan myös saadut kilometrikorvaukset, kuitenkin samalla vähennyksenä otetaan huomioon ne välttämättömät kustannukset, jotka etuus on tarkoitettu kattamaan.

Saman asetuksen 4 § mukaan: ” Jos velallinen käyttää työmatkaansa omaa autoa, työmatkakustannukset voidaan ottaa huomioon samoin perustein kuin ne voidaan hyväksyä vähennykseksi verotuksessa.”

Koska velallisen saamat kilometrikorvaukset ovat euromääräisesti vähäiset sekä niiden määrä on erittäin vaikeasti ennakoitavissa, ehdotti selvittäjä, että nämä tulot jätetään maksuohjelman ulkopuolelle. Näistä ei kertyisi merkittävää tuloa velalliselle, koska kilometrikorvauksista otetaan huomioon myös auton kulut. Tällöin maksuvaraan vaikuttava nettosumma lienee pienehkö taikka vaikutusta ei ole lainkaan.

Velallisella on oikeus vähentää menoina auton käyttämisestä työmatkoihin aiheutuvat kulut. Muita kuluja kuin työmatkoista aiheutuvia kuluja ei voida huomioida maksuohjelmassa menoina. Työmatkojen osalta kulujen vähennys sisältyy maksuohjelmassa menopuolella olevaan paikallisliikenteen ylittäviin kustannuksiin.

Velkajärjestely on menettely, jossa velkojien saamisia leikataan yleensä rajusti, jotta velallinen saa lopulta velkajärjestelyn jälkeen aloittaa puhtaalta pöydältä velkojen suhteen. Velkajärjestelyssä tulee ottaa huomioon kaikkien osapuolien oikeudet eikä sellaisia kuluja voida sälyttää velkojien kannettavaksi, jotka eivät kuulu yleisiin elinkustannuksiin. Maksuvaralaskelman vähennykset ovat pääsääntöisesti vakioita, jotta maksuvaralaskelma olisi selkeä ja kaavamainen.

Asetuksen mukaisista euromääristä voidaan poiketa, jos, siihen on erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita voivat olla erityisesti paikallisliikenteen maksun ylittävät työmatkakustannukset ja velallisen itse maksamat, tavanomaista suuremmat säännölliset terveydenhoitomenot tai poikkeuksellisen suuri kertaluonteinen sairaudesta aiheutuva meno.

Näin ollen laki, asetus tai oikeuskäytäntö ei anna perusteita hyväksyä velallisen ehdottamia kuluja kuten vakuutusmaksuja, ajoneuvoveroa taikka auton huoltovarausta. Näiden osalta selvittäjä katsoo, että niitä ei voida hyväksyä velkajärjestelyssä menoiksi.